Matkakertomukset » 2013 IANTD Technical Cave -kurssi Etelä-Ranskassa

Aluksi

Luolasukellus Suomessa rajoittuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erilaisiin kaivoksiin ja louhoksiin, mutta muualta lähialueilta löytyy paljon erilaisia luonnonluolia. Pohjoismaista ilmastoa arvostaville on tarjolla Norjan Plura ja Litjåga, kauempaa löytyy Venäjän Orda ja Keski-Euroopassa luolastoa on lähes jokaisessa maassa. Tässä reissutarinassa kerrotaan kouluttajan ja kahden oppilaan IANTD technical cave -kurssista Etelä-Ranskan maisemissa.


Font del Truffe, ainakin kurssilaisten mielestä parasta luolaa alueella.

Kustannukset ja matkustaminen

Ranskaan matkustamiseen ja liikkumiseen paikan päällä on vaihtoehtoina ajaminen Suomesta, tai lentäminen ja auton vuokraaminen. Autolla matkustamiseen on syytä varata pari päivää suuntaansa, lentämällä operaatio riippuu hiukan jatkolennoista, mutta onnistuu hyvin alle vuorokaudessa. Autoillessa kaikki varusteet kulkevat mukavasti matkassa, mutta lentäen täytyy valita varusteiden vuokraamisen ja rahdittamisen välillä. Me päädyimme lentämiseen ja vuokra-autoiluun, varusteet lähetettiin erikseen rahtina.

Karkea arvio kokonaiskustannuksista oli kohtuullisen helposti selvillä muutaman tunnin netissä surffaamisella, mutta tarjouksia sopivista lennoista jouduttiin seuraamaan hiukan pidempään. Lennot ostettiin noin kolme kuukautta ennen reissua, jolloin matkat kohtuullisilla vaihtoajoilla Helsingistä Berliinin kautta Pariisin Orlyn kentälle ja takaisin maksoivat alle 200€/sukeltaja.

Vuokra-auto suunniteltiin sellaiseksi, että sillä pärjätään Etelä-Ranskaan siirtymisen lisäksi mukavasti sukellusvarusteidenkin kanssa, joten VW Touran tai vastaava varattiin valmiiksi lentokentälle. Yhdeksän päivää ilman suurempia omavastuiden poistoja kustansi noin 500€, mutta kolhun sattuessa olisi ollut vähän enemmän maksettavaa. Kannattaa tsekata kaikki työnantajien, bonuskorttien ja muiden mahdollisten tahojen tarjoamat alennukset, koska niitä tuntuu löytyvän kohtuullisen paljon.

Varusteet lyijyä myöten päätettiin ottaa mukaan Suomesta, mutta stagepullot vuokrattiin paikan päältä tarpeen mukaan. Rahditukseen tarvitaan jonkinlainen yrityssopimus, koska yksityishenkilön ostama palvelu on jo samaa luokkaa vuokravarusteiden kanssa. EUR -lava kulkee Suomesta Etelä-Ranskaan hiukan yli viikon, joten sen verran sukellustaukoa tulee ennen ja jälkeen reissun. Ruotsin posti hoiti homman alle 300€ hintaan kotiovelta kohteeseen asti, lavan paino olisi saanut olla jopa tonnin ja korkeus kaksi metriä. Sama operaatio takaisin päin oli vaihtoehtona, mutta tällä kertaa saatiin neuvoteltua kamppeet kaverin kyydillä takaisin Suomeen.


Välisillat käännettyinä sopii justiinsa kolmet tuplat pohjalle.

Vähän vahvistuksia lavakauluksiin ja lisää romua kyytiin.

Tulipa siitä hieno! Ei muuta kuin noutoa soittelemaan.

Lähtöpäivä toteutui lähes suunnitellusti, aamupäivällä startattiin matkaan Tampereelta ja Helsinki-Vantaalla jätettiin auto lentoparkkiin noin 50€ korvausta vastaan. Lento lähti kolmen aikaan iltapäivällä, Berliinissä oltiin lounaalla pari tuntia myöhemmin ja Pariisissa kahdeksan jälkeen illalla. Orlyn kentän autovuokraamossa ei ollutkaan tarjolla varaamaamme autoa, vaan tilalle tuli BMW X1 vaalealla nahkasisustuksella. Hinta pysyi tietty samana ja matkustusmukavuus parani edustusluokkaan, mutta jotain ajatuksia tuli mieleen kuraisten sukelluskamojen yhteensopivuudesta kyseiseen autoon. Ajomatka Blarsiin sukelluskeskukselle on noin 550km ja matkalle mahtuu pari tietullia, mutta niiden kustannukset eivät päätä huimaa. Perillä oltiin joskus kolmen aikaan yöllä, ruokailu- ja kahvitaukojen hidastamina.


Berliini/Tegel, viihtyisä kuin Tampere-Pirkkalan kakkosterminaali.

Vuokra-auton merkin vaihtumisen takia meillä on aina etuajo-oikeus, sehr gut!

Paluumatkalla kurssin jälkeen päätettiin viettää yö Pariisissa, koska kentällä piti olla jo aamulla seitsemän aikaan. Pariisin iltapäiväruuhkan olisi voinut jättää kokemattakin, mutta selvittiin kumminkin paikallisesta ajotavasta ilman kolhuja. Majoitus järjestyi 140€ korvausta vastaan Bel Airin kaupunginosassa saman nimisessä hotellissa, auton suojaksi löytyi parkkihalli viiden minuutin kävelymatkan päästä. Aamulla palautettiin auto vuokraamoon ja lähdettiin lentelemään Suomeen päin. Berliinissä oli hiukan pidempi odotus kuin tulomatkalla ja se hyödynnettiin kurssin teoriakokeen tekemisellä, mutta muuten matka oli vastaava kuin toiseen suuntaan kulkiessa.


Pariisin keskustaa, joku olisi varmasti huitaissut patongilla peilin irti, jos olisi pysäköity kadulle.

Suut makiaksi, teoriakoe hanskassa!

Kokonaiskustannukset kymmenen päivän reissulle sisältäen reilut kaksi päivää matkustamiseen ja Pariisin turistireissuun kustantaa noin 1300€/sukeltaja, kurssin hinta tähän lisäksi riippuu kouluttajasta, organisaatiosta ja suoritettavasta kurssista. Lentojen, rahdin ja vuokra-auton kustannusten lisäksi suurimpia kuluja on sukelluskeskus, alla esitellyn keskuksen palvelut kustantavat karkeasti 70€/vrk/hlö sisältäen käytännössä kaiken mitä sukeltaja tarvitsee.


Nippu pitää olla kunnossa, Haraldille ei voi ainakaan toistaiseksi maksaa kortilla.

Centre de Plongèe Souterraine

Centre de Plongèe Souterraine, eli maanalainen sukelluskeskus sijaitsee vanhalla maatilalla Blarsin kylässä, Lot´n laaksossa. Laakson halkaisee samanniminen joki, johon useat sukelluskohteiden lähteet sivujokien kautta virtaavat. Perille löytää navigaattorilla tai kartalla, viimeiset kilometrit pikkutietä on merkattu asiaankuuluvasti luolanuolilla. Keskuksen ovat perustaneet vuonna 2008 hollantilaiset Harald ja Monique Franzen, jotka ovat myös keskuksen ainoat työntekijät.

Tilalla on kaksi uudehkoa mökkiä sukeltajien majoittumista varten, molemmissa on kaksi kahden hengen huonetta, suihku ja wc. Lisäkapasiteettia majoittumiseen löytyy kylältä ja 2013 lopulla oli käynnissä neuvottelut naapuritilan rakennuksen vuokraamisesta. Ruokailutilat ovat päärakennuksessa, jonka isommassa osassa pariskunta ja heidän kaksi lastaan asuvat. Paikkoja on kuudelletoista ruokailijalle ja samassa tilassa sijaitsee iso avokeittiö, joka on hyvää ravintolatasoa. Sukellusvarusteiden kuivaamista ja säilytystä varten on tilat täyttöaseman yhteydessä, samasta paikasta löytyy myös hyllyt ja pistorasiat valojen lataamiseksi. Pihalle on vedetty koulutusta ja sukellusten suunnittelua varten erilaisia narutuksia. Tontilla on langaton verkko, mutta sen luotettavuus ja nopeus eivät ole parhaasta päästä..

Täyttöasemalla on isohko kompressori, EAN32 varastokaasua, happea ja heliumia, argonin tarvetta pukukaasuksi ei paikallisilla vesien lämmöillä ole. Pullot jätetään sukellusten jälkeen täyttöasemalle ja Harald täyttää ne seuraavaa sukellusta varten, selkäpulloihin 250bar ja stageihin sitten hiukan vähemmän. Vuokrakalustona on 12L tuplia, Al80 stageja rigattuna, stageregulaattoreita, erilaisia painoja ja muuta pienempää tavaraa. Korjausvalmiutta löytyy ainakin pukujen liimaushommiin ja muutkin operaatiot onnistuvat vähän varusteiden eksoottisuudesta riippuen.


Mökki numero kaksi, melkein kuin kesälomalla Suomessa.

Täyttöaseman pariovet auki, muiden ovien takaa löytyy varasto- ja kuivaustilaa.

Ruokailu koostuu kolmesta ateriasta, joista aamiainen ja illallinen ovat keskuksella, lounas otetaan mukaan eväslaatikossa. Aamiainen on suomalaiselle normaalia perustavaraa ja lounas perinteisesti voileipä, hedelmä ja suklaata, mutta illallinen on kolmen ruokalajin tapahtuma. Menu on noin kuuden viikon kiertävä lista, eli ihan heti ei pitäisi samaa ruoka tulla vastaan. Meidän vierailumme aikana jokainen illallinen tuntui olevan vielä edellistäkin parempi ja kesken ei ruoka loppunut, joten laihduttaminen kannattaa aloittaa vasta reissun jälkeen.


"Toivottavasti nää osterit ei toimi, kun ollaan vielä ihan kundiporukalla liikkeellä"

"Niin että mistäpä meillä oli puhetta?"

Sukellukset ja kohteet

Kelit laaksossa ovat sukellusta ajatellen kohdallaan ympäri vuoden, tosin keskikesällä saattaa pinnan päällä olla hiukan lämmintä suomalaiseen makuun, ainakin sukellusvarusteet päällä. Talvella alueella on suurin piirtein suomalainen syyskeli ja satunnaisesti lunta, eli aluspuvussa viihtyy välillä pidempäänkin. Veden lämpö luolissa on ympäri vuoden 14 asteen tuntumassa.


Pakkasaamu vaihtuu auringon noustessa nopeasti lämpimäksi päiväksi.

Olosuhteet luolissa muuttuvat sateen myötä, virtaus ja/tai näkyvyys voi vaihtua nopeastikin. Haraldilla on kohtuullisen hyvä tieto miten sateet jollakin alueella vaikuttavat tiettyihin luoliin, lisäksi sukeltajien puskaradio kuuluu keskuksella melko hyvin. Sukelluskohteet sijaitsevat kahdella eri valuma-alueella Blarsista pohjoiseen ja etelään, kummassakin suunnassa on kohteita noin 15-45 minuutin ajomatkojen päässä. Meidän sukellustouhut seitsemän sukelluspäivän aikana kulkivat pääpiirteissään seuraavalla tavalla.

  • 26.12. Emergence du Ressel: Tien vieressä olevalta parkkipaikalta on alas Cèlè -joen rantaan satakunta metriä, luola sijaitsee joen pohjassa ja näkyy pinnalle kirkkaana virtauksena verrattuna joen ruskeampaan veteen. Luolasta tuli kohtuullisen voimakas virtaus, joten ohjelmassa ollut kelalla main lineen kiinnittyminen aiheutti hiukan tekemistä ja tyylipisteitä ei jaettu. Kahden sukelluksen aikana käytiin ensimmäisessä T-risteyksessä line markerien käyttöä kokeilemassa ja otettiin muistiin säiliöpaineita ja sukellusaikoja myöhempiä suunnitelmia varten. Jossain vaiheessa alkoi valoja sammua ja maskitkaan eivät tahtoneet pysyä päässä, josta päättelimme koulutuksen alkaneen.


    Resselin parkkipaikka ruuhka-aikaan ja Cèlè -joki Blarsista saavuttaessa.
  • 27.12. Trou Madame: Pienen soratien varresta on muutaman sadan metrin kävelymatka osittain joen pohjaa kallioseinän eteen, josta pääsee vesitilanteesta riippuen kontaten tai uiden luolaan. Keskisyvyys oli vain kuutisen metriä, joten mentiin reilu 800m sisään ja käännettiin sukellus. Paluun aikana edellisen päivän varustevaivat jatkuivat ja lisäksi ohjelmassa oli venttiiliharjoituksia, kaasunjakoa ja sokkoexit luolasta. Virtausta ei ollut käytännössä lainkaan, lukuun ottamatta sivukäytävää, johon luolan vesi pääosin virtaa.


    Trou Madamen parkkipaikka, tilaa on muutamalle autolle kerrallaan.

    Luolan sisäänkäynti, veden pinta on sen verran korkealla, ettei juuri tarvitse konttailla.
  • 28.12. Source de Landenouse: Pellolle johtavan tien vieressä on muutaman auton paikat ja siitä parikymmenen metrin polku muuratulle altaalle, jonka pohjasta luola lähtee. Pysäköinnin kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä paikallinen maanviljelijä kolhii traktorin kulkuväylälle jääneet autot. Vesi oli kohtuullisen alhaalla ja mentiinkin tikkaita pitkin alas. Heti luolan suulla välimatka pariin venähti vähän pitkäksi, joten kaverilta tietysti loppui kaasu jo ensi metreillä ja päästiin harjoittelemaan. Sisään mentiin puolisen tuntia ja sukelluksen aikana tehtiin harjoituksia kadonneen sukeltajan löytämiseksi, onnellisesti päättyneiden etsintöjen jälkeen tultiin kaasua jakaen ja varusteita hukaten ulospäin. Välillä syötiin lounasta ja sen jälkeen tehtiin vielä kelaharjoituksia Resseliä paremmissa olosuhteissa. Loppupäivä opiskeltiin teoriaa ja seuraavan päivän sukelluksen suunnittelua.


    Landenousen allas, vesi kohtuullisen matalalla.
  • 29.12. Font del Truffe: Autolla pääsee ajamaan vaikka lähteeseen asti, mutta vieressä on hyvät parkkipaikat. Vesi oli korkealla ja virtasi tien yli, mutta luolan puolella virtausta tuskin huomasi. Sisään menossa on ahtauma, josta pääsi uiden läpi kääntämällä stagen tai lykkäämällä sen erikseen luolaan. Samassa kohtaa vasemman tolpan roll-off realisoitui tosissaan ja venttiilin ruuvailu kosketusten jälkeen alkoi juurtua selkärankaan. Tavoite oli päästä viitossumpuun, mutta nelosessa alkoi jo väsyttää siinä määrin, että syötiin eväät ja käännettiin sukellus. Paluun aikana edettiin bump-and-go:lla ja touch-contact:lla, samoihin aikoihin alkoi taas olla ongelmia maskien, räpylöiden ja muiden varusteiden kanssa.


    Truffen edestä kulkeva tie, hyvin näkyy tulvivan.

    Kuivaluolaa ennen nelossumppua.

    Truffesta löytyy mukavasti korkeusvaihteluakin, ettei tarvitse aina uida vaan eteenpäin.

    Ahtauma sisäpuolelta, toiseen suuntaan tullut rebemies oli ilmeisesti tehnyt maansiirtotöitä.

    Sinnehän se muljahti, ei kun perään vaan, niin päästään kahville.
  • 30.12. Source du Marchepied: Aamupäivä opiskeltiin teoriaa ja hiippailtin keskuksen pihalla pipo silmillä, kadonneita naruja etsien ja line markkereita asentaen. Iltapäivästä tehtiin kurssin ulkopuolella improvisoitu sidemount -sukellus Marchepiediin, joka oli juuri avattu uudelleen sukeltajille. Tien varressa voi purkaa varusteet autosta ja pysäköidä toisaalle sopivaan paikkaan, kannettavaa tulee muutama sata metriä joen rantaan. Sukellus oli lyhyt ja ytimekäs noin 10min ja 30m veto, koska edessä oli tuntemattoman pituinen ahtauma ja meidän konfiguraatioihin ei kuulunut pitkää letkua. Kunnollisella SM -setillä hyvin mentävissä, samoin kuin se Truffen vitossumppu.


    Ihan hyvä setti tulossa, nippusiteetkin on kahdennettu.

    Marchepied, lähteen reunat on muurattu uudestaan ja kohde taas auki.

    "Paljon oon näitä SM-hommia tehnyt, nytkin taas monta minuuttia. Eihän multa vaan puutu mitään?"
  • 31.12. Emergence du Ressel, Source de Landenouse: Tarkoitus oli tehdä circuit Resselissä, eli käytiin merkitsemässä toinen risteys, jotta jälkimmäisellä sukelluksella toista kautta tultaessa olisi varmuus kaasujen riittävyydestä pintaan asti. Keksin viemisen jälkeen huomattiin, että kaasupläni ei toteutuisi toisella sukelluksella. Virtaus oli lisääntynyt ja kaasun kulutus tietysti samaa tahtia, joten vaihdettiin Landenouseen. Siellä vesi altaassa oli noussut muutamassa päivässä useamman metrin, mutta virtaus ja näkyvyys olivat kohdillaan. Ohjelmassa oli kadonneen main linen etsintää ja kaasun jakoa sokkona, tajuttoman sukeltajan tuonti luolasta ulos ja narkoosissa hölmöilevän sukeltajan haku luolasta. Altaan reunalta tarkastettiin vielä yksi lupaava käytävän pätkä pelkän stagen kanssa, mutta löydöksenä oli vain epäilty kissan raato.


    Ressel viileämpänä aamuna, veteenmenopaikalta on muutama kymmenen metriä uintia ylävirtaan luolan kohdalle.

    Landenousen allas, vesi kohtuullisen korkealla.

    "Kyllä täältäkin varmaan johonkin pääsee, tuokaas sitä stagea"
  • 1.1. Trou Madame: Kuvaussukellus suunniteltiin 1km käännöllä, mutta virtaus alkoi lisääntyä jo noin kolmasosan uinnin jälkeen. Pidettiin ilmataskussa palaveria ja päätettiin kääntää, koska lisäksi näkyvyys alkoi heiketä ja tällainen nopea olosuhteiden muutos ei ole Madamessa kovin yleistä. Takaisin päästiinkin aika kyytiä virran mukana, kuvaussessio pidettiin muutamassa metrissä lähellä luolan suuta kohtuullisessa näkyvyydessä. Illalla pidettiin vielä loput teoriat ja todettiin kurssin olevan teoriakoetta vaille valmista.


    Sisään Trou Madameen, tässä kohtaa luultiin vielä, että tulee pitkäkin sukellus.

    Totuus olosuhteista oli selvinnyt ja ollaan kuvauksissa lähellä uloskäyntiä.

Technical Cave -kurssi

Lähtöasetelmat kurssille olivat molemmilla oppilailla suurin piirtein samanlaiset ja yhteisiä sukelluksiakin oli kertynyt kohtuullisesti. Cavern ja Advanced Recreational Trimix -kurssit oli käyty puolitoista vuotta aikaisemmin ja sen jälkeen tehty reilut satakunta sukellusta mieheen, joista noin puolet kaivoskäytävissä Kaatialassa ja Haverissa. Jälkimmäisen kohteen olosuhteet aiheuttivat paineita jatkokoulutukseen, joten sitäkin silmällä pitäen muistettiin välillä harjoitella erilaisia sukelluskommelluksia. Luottavaisin mielin oltiin siis suuntaamassa kurssille ja koulutetuilta kavereiltakin tuli ihan rohkaisevaa kommenttia, ainakin kaikki vinoilu tulkittiin sellaiseksi.

Kurssin aloitus sisältäen teorian perusteet, cavern -kurssin kertauksen ja lähtötason tarkastuksen hoidettiin yhden päivän aikana pääkaupunkiseudulla. Sukellusareenalta löytyy passelit olosuhteet tarkoitukseen, eli altaassa on useampia tasoja, sekä paikkoja tie-offien tekoa varten. Lämmin meinasi tulla Weezle päällä altaassa, mutta kumminkin jaettiin kaasua, seurattiin lineä sokkona, uitiin ilman kaasua ja tehtiin muita temppuja. Varustekonfiguraatiot saatiin viilattua fiksummiksi ja perustaidotkin ilmeisesti olivat riittävät, koska puheet kääntyivät lopuksi Ranskan reissun suuntaan.

Viikon verran sukelluspäiviä riittää sopivasti kurssin suorittamiseen, varsinkin kun confined water -sukellukset tehdään Suomessa. Tällä aikataululla yksi tai kaksi sairaspäivää ei kaada koko touhua, jos on valmiutta hiukan kiristää tahtia muina päivinä. Käytännössä siis voidaan ottaa rauhassa yksi iso tai kaksi pienempää sukellusta päivässä ja lopuksi tehdä vielä hupisukellus ilman koulutuskiusaa viimeisenä päivänä. Meillä IANTD:n vaatimukset kurssin suorittamiseksi toteutuivat lähes puolitoistakertaisina, eli saatiin riittävä määrä luola-aikaa, sukelluksia ja eri luolia. Kouluttajan huoleksi jää sitten arvioida oppilaiden oppimiskykyä ja taitoja kortitusta varten.

On siellä muutakin kuin sukellustouhua

  • Marcilhac-sur-Cèlè on kylä muutaman minuutin ajomatkan päässä Resselistä, kylästä löytyy kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Turismi vaikuttaa melkoisesti kylän elämään, eli talvella on hiljaisempaa ja paikat saattaa olla suljettuina. Kylä on syntynyt luostarin ympärille, jonka rauniot kannattaa käydä katsomassa. Joulun aikaan oli hienon valaistuksen lisäksi vakuuttava, ehkä jopa hiukan karmivan kuuloinen, katolinen kuoro varmistamassa tunnelmaa.


    Marcilhacin luostari joulupäivänä.
  • Cajarc on Marcilhacia suurempi kylä Landenousen matkan varrella, täältä löytyy peruspalveluiden lisäksi jopa muistikortteja tallennusvälineisiin.

  • Kuivaluolia löytyy alueelta runsaasti, esimerkiksi Trou Madamen yläpuolella on mukavia luolia tutkittavaksi, kunhan muistaa ottaa varavalon mukaan eikä häiritse liikaa lepakoita.


    Kuivaluola ja asukas lähellä Trou Madamen parkkipaikkaa.
  • Cèlè -joen rannoilla on kanoottien vuokrauspaikkoja, kulkupelin voi palauttaa johonkin toiseen paikkaan alempana, eli ei tarvitse hikoilla vastavirtaan.

  • Bouzièsin kylässä sijaitsee vanha kanavasysteemi, Chemin de halage. Joen rannalla kulkeneelta tieltä on vedetty proomuja hevosella tai vastaavalla, kyseisessä paikassa tie on hakattu useamman sadan metrin matkalta kallion sisään. Kallioseinällä näkyi valmiita pulttauksia sporttikiipeilyä varten ja parkkipaikan vieressä on pöytiä vaikkapa lounaan nauttimista varten.

  • Rocamadour on linnoitus ja entinen pyhiinvaelluspaikka Dordogne -joen rannalla samalla suunnalla kuin Truffe. Alkuperästä on tarinoita vaikka kuinka, mutta suosituimman mukaan ritari näki unen, jossa hänen käskettiin rakentaa kyseinen paikka ja loppu onkin kirjaimellisesti historiaa.


    Rocamadour läheisestä kylästä kuvattuna.
  • Saint-Cirq-Lapopien kylä sijaitsee Trou Madamen lähistöllä ja on äänestetty Ranskassa kymmenen kauneimman kylän sakkiin, vieressä on näköalapaikka laaksoon yli Lot -joen.


    Lapopien pikkukatua, joilla ravintoloita ja kahviloita riittää.
  • Pech Merle on kuivaluolasto Saint-Cirq-Lapopien ja Blarsin välissä, maksullinen paikka josta löytyy historiaa useamman kymmenen tuhannen vuoden takaa.

  • Oradour-sur-Glane on pohjoisempana lähellä Limogesia sijaitseva kylä, joka tuhottiin asukkaineen II maailmansodassa kostona ranskalaisten partisaanien toiminnalle. Kylä rakennettiin uudestaan vanhan viereen ja alkuperäinen on edelleen koskemattomana, paikka vetää miehen hiljaiseksi.

Reissusta opittua, ensi kerralla toisella tavalla

Lennot kannattaa ostaa mieluummin Toulouseen, josta ajettavaa Blarsiin on vain muutama sata kilometriä. Toulouse ei ole Pariisin lailla turistikohde, joten lentoja kannattaa katsella todella hyvissä ajoin, että hinta pysyy sopivana.

Vuokra-autojen määrä ja laatu on hyvä miettiä tarkkaan, varatessa kannattaa selittää miksi juuri tietty autotyyppi on tarpeen ja että karvalakkimalli on ok. Kolme sukeltajaa kamppeineen siirtyy kohtuullisesti yhdellä isommalla autolla, mutta neljälle voisi kaksi pikkuautoa olla parempi vaihtoehto. Bemari selvisi takapenkin puoliksi kaatamalla sukellustoiminnasta kohtuullisesti, kiitämme erityisesti navigaattoria ja nelivetoa, moitimme kuramattojen puutetta ja vaaleaa nahkaverhoilua. Musta auto on kyllä hyvä, kun ylimääräiset naarmut saa meikattua piiloon samalla kun kirjoittelee kaasujen analysointiteippejä.


Edustusmallin sukellustoiminta-ajoneuvo lastattuna lähes täyteen, eväslaatikot ja sukeltajat puuttuu vielä.

Pari tärkeintä paikkaa auttamaan mittasuhteiden hahmottamisessa, Landenousesta Truffeen on matkaa noin 75km.

Koulussa olivat Lauri Marjamäki & Jouko Peltonen, opettajana toimi Klaus Berghem.